headerpos: 17406
 
 
 

Emakeele Seltsi aastaraamat
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
ISSN 2228-1215 (electronic)   ISSN 0206-3735 (print)

Emakeele Seltsi aastaraamat
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
ISSN 2228-1215 (electronic)   ISSN 0206-3735 (print)

Publisher
Journal Information
» History
» Editorial Policy
» Editorial Board
» Abstracting/Indexing
Guidelines for authors
» For Authors
» Instructions to authors
» For Review
List of Issues
» 2019
» 2018
» 2017
» 2016
» 2015
» 2014
» 2013
Vol. 58, Issue 1
» 2012
» 2011

VEEKOGUDE JA TEEKONNAGA SEOTUD KOHANIMESID EESTI LÕUNAPIIRIL; pp. 39–57

(Full article in PDF format) doi:10.3176/esa58.03


Authors

Mariko Faster

Abstract

Place names motivated by water and waterways on the southern border of Estonia
The article focuses on some etymologies of place names on the southern border of Estonia, which are related to the water bodies and waterways. The majority of the examples are from southern Estonia, but some are also from other areas of Estonia as well as other Finnic-speaking areas. There are some fossilized appellatives in Estonian place names, which can be explained by other Finnic languages. At first glance the names of these places remain etymologically obscure.
According to researchers, the etymology of the name of the town Valga originates from the Slavic word volok ’portage’ or ’the place at which two navigable rivers are closest to each other and where ships and freight can be transported on dry land by the shortest route from one river to the other’. The plausibility of the explanation is supported by its location. The other suggested etymologies seem to be implausible because of lack of convincing naming motivation. Furthermore, the etymology of the equivalent appellative valgma ’portage’ is also likely to be volok. There are also some other toponyms named as valgma elsewhere in Estonia. The name of the monastery of Kärkna Falkenau (Ger) is well known. The historical name Walgatabalwe also includes the equivalent element.
The name Taheva (village) originates from the appellative taive, which means ’beginning of the journey’ or ’confluence’. Taebla and Taevere belong to the same name cluster, probably with some other place names, for example, the name of Sangaste parish T(h)eal (Ger).
The rivers Mustjõgi and Peetri jõgi are tributaries of the river Koiva (Latv Gauja). The name Mustjõgi (must ’black’, jõgi ’river’) is transparent for speakers of contemporary Estonian. The same river has been called with different names in historical sources. The river has also been named in accordance with various riverfront villages, such as Tsooru (Fierenhof), Taheva (Thaywa), and Saru (Scharra). The river name Peetri jõgi, known in Latvian as Melnupe (melns ’black’, upe ’river’), dates back to the 18th century and originates from a personal name. An earlier name of the same river was Ihte jõgi; the etymology of this name is obscure.
A look at the geographical location of Saru village suggests that the earlier hypothesis about its origin from the appellative horn is not well substantiated. The name may have been a genuine hydronym (there are a few references from the 1600s), stemming from the appellative sar(a) < *sa(a)ra ’brook; distributary’, which is better known in Eastern Finnic languages.
The village name Hargla originates from the hydronym (Hargla brook) as well. It also means a brook or a distributary. In Estonian the la-suffix at the end of hydronyms is rather common, unlike Finnish where the suffix -la denotes settlement names.
This article shows that besides knowledge of the old records of place names, it is also essential to be familiar with the geographical location of the place and understand the naming motives. When all this is taken into account, etymologies will be more reliable.

Keywords

onomastics, etymology, hydronyms, settlement names, principles of name giving

References

Ambus , Ada 1960. Lõuna-eesti kohanimesid Pihkva kroonikais. – Keel ja Kirjandus 12 , 736–743.

BHO = Baltisches historisches Ortslexikon. I , Estland (einschließlich Nordlivland). 1985. Begonnen von Hans Feldmann. Hrs. Heinz von zur Mühlen. (= Quellen und Studien zur baltischen Geschichte 8 , I.) Köln-Wien: Böhlau Verlag.

Bušs , Ojārs 2003. Personvārdi , vietvārdi un citi vārdi: izpētes pakāpieni. Rīga.

EES = Iris Metsmägi , Meeli Sedrik , Sven-Erik Soosaar. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Eesti Keele Sihtasutus.

Eisen , M[atthias] J[ohann] 1924. Eesti keelest kadunud , saksa keeles püsinud eestikeelsed kohanimed. – Eesti Keel 3–4 , 67–82.

EKNR = Eesti kohanimeraamat. Käsikiri.

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. 1994–2013. Tallinn: Eesti Keele Instituut / Eesti Keele Sihtasutus.

Ernits , Enn 1978. Valgatabalve. – Keel ja Kirjandus 3 , 159.

Häkkinen , Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY.

Johansen , Paul 1952. Volksetymologie und Ortsnamenkunde , erläutert am Beispiel Livlands. – Suomalais-ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 56 (4) , 1–33.

Kettunen , Lauri 1955. Etymologische Untersuchung über estnische Ortsnamen. (= Suomalaisen Tiedeakatemian Toimituksia B , 90 (1).) Helsinki: Finnische Literaturgesellschaft.

Laanest , Arvo 1975. Sissejuhatus läänemeresoome keeltesse. Tallinn: ENSV TA Keele ja Kirjanduse Instituut.

Laul , Silvia 1999. Eesti kagunurk – piiriala Pihkva ja ordu valduste vahel. – Õdagumeresoomõ veeremaaq. Läänemeresoome perifeeriad. (= Võro instituudi toimõtiseq 6.) Võro , 55–64.

LGU = Livländische Güterurkunden (aus den Jahren 1207 bis 1500). I , 1908. Hrs. von Hermann von Bruiningk und Nicolaus Busch. Riga: Jonck & Poliewsky.

Mullonen 1988 = Ирма И. Муллонен. Гидронимия бассейна реки Ояти. Петрозаводск: Карелия.

Mullonen 2002 = Ирма И. Муллонен. Топонимия Присвирьий. Проблемы этноязыкового контактирования. Издательство Петрозаводского университета.

Mägi , Heino , Karl Veri 1976. Siin- ja sealpool maanteed. Valga rajoon. Tallinn: Eesti Raamat.

Nuutinen , Olli 1989. Satakunnan synty ja Kainuun kato. – Virittäjä 93 , 11–49.

Pajusalu , Karl , Eberhard Winkler 2011. Salatsi liivi kohanimed keelekontaktide kajastajana. – Keel ja Kirjandus 3 , 176–189.

Popov 1972 = А. И. Попов. К вопросу о древнейших лексических связях между прибалтийскими финнами и славянами. – Советское финно-угроведение 2 , 8589.

Prants , H[indrik] 1925. Põlva. – Postimehe nädalalisa 12.10 , 5 (276).

Pall , Valdek 1969. Põhja-Tartumaa kohanimed I. Tallinn.

Rev 1624/27 = Das Dorpater Land 1624/27. I , 1965. Hrs. Oleg Roslavlev. Hefte zur Landeskunde Estlands.

Ross , Kristiina 2009. Kirjaliku eesti lause poole. Tähelepanekuid paari käändelise verbivormi ja neid sisaldavate tarindite kirjakeelde sugenemisest. – Keel ja Kirjandus 12 , 889–907.

Saareste , Andrus 2006. Kaunis emakeel. Vesteid eesti keele elust-olust. Näiteid eesti keelest ja meelest 1524–1958. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Saarikivi , Janne 2006. Substrata Uralica. Studies on Finno-Ugrian substrate in northen Russian dialects. Tartu University Press; http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/suoma/vk/saarikivi/substrat.pdf.

Saks , Aleksander 1984. Kust sai Valga oma nime? – Eesti Loodus 9 , 582–584.

Sepper jt 2004 = Maria-Maren Sepper , Argo Mund , Külli Kuusk. Emakeele Seltsis. – Keel ja Kirjandus 7 , 555–559.

SPNK = Suomalainen paikannimikirja. 2007. Helsinki: Karttakeskus , Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 3 (R–Ö) , 2000. Päätoim. Ulla-Maija Kulonen. (= Suoma­laisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556 , Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Tarvel , Enn 1975. Kas Otšela tšuudid olid Koivalinna eestlased? – Keel ja Kirjandus 9 , 549–553.

Uustalu , Koidu 1972. Lõuna-Eesti saksakeelne toponüümika (mõisanimed). Väitekiri filoloogiakandidaadi teadusliku kraadi taotlemiseks. Käsikiri Tartu ülikooli raamatukogus. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Valgamaa = Eesti. Maateaduslik , tulunduslik ja ajalooline kirjeldus. V , Valgamaa. 1923. Tartu: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus.

Vasmer , M[ax] 1923. Zur baltischen Ortsnamenforschung. – Sitzungsberichte der gelehrten estnischen Gesellschaft 1922. Dorpat , 75–76.

Viitso , Tiit-Rein , Valts Ernštreits 2012. Līvõkīel-estikīel-leţkīel sõnārōntõz. Liivi-eesti-läti sõnaraamat. Lībiešu-igauņu-latviešu vārdnīca. Tartu Ülikool.

 
Back

Current Issue: Vol. 64, Issue 1, 2019


Publishing schedule:
               Next year June